Dopingilla yliopistoon?

Ylioppilaskokeet olivat noin kuukausi sitten. Tulokset olivat alustavasti ihan kelvollisia siihen verrattuna kuinka vähän näin vaivaa niiden eteen. En tykkää teorista, jota pitäisi vain päntätä tuota yhtä koetta varten, jos en saa sitä soveltaa mihinkään sen jälkeen. C ja M ovat kuitenkin melko hyviä arvosanoja, joten kokeet menivät siis riittävästi.

Edessä on kuitenkin haku korkeakouluihin. Jälleen täytyisi lukea, joko kolme kirjaa kauppatieteitä, 600 sivua artikkeleita liikuntatieteelliseen tai oppia laskemaan lukion oppimäärän "mahdottomiksi" todetut tehtävät ympäristöenergian alalle. Mikään vaihtoehdoista ei innosta. Kaikkiin vaaditaan aivan jumalattomasti duunia, mutta onko se lopputulos sen arvoinen?
Kavereiden kanssa nousi esille tänään lukemisen vaikeus, kuinka sitä ei vaan jaksa istua ja kuinka kivien katselukin tuntuu mielenkiintoisemmalta. Joku sitten nosti esille parin vuoden takaisen jutun ylioppilaslehdestä , jossa briteissä opiskeleva suomalainen kertoi minulle täysin uudesta ilmiöstä. Jaksaakseen pitkiä opiskelujaksoja yhtämittaisesti osa opiskelijoista käyttää erilaisia piristäviä lääkevalmisteita. joiden avulla he pystyvät omien sanojensa mukaan lukemaan vaikka 8 tuntia putkeen tuntematta väsymystä.

Jäin siinä sitten pohtimaan, että tähänkö nykypäivänä on tultu. Onko ihmisten välinen kilpailu johtanut siihen, ettei oma suorituskykymme riitä enää edes oppimiseen, vaan siihenkin tarvitsemme "dopingia", jotta olisimme parempia kun ne muut. Ymmärrän sen, että unelmien saavuttaminen vaatii työtä ja uhrauksia. Uhrauksia omasta ajasta, jaksamisesta ja muista unelmista, kun päämääränä on jokin suurempi haave. Itselläni ongelmana on se, etten jaksa vaivautua noiden isojen haaveiden eteen. Samaan aikaan joku yrittää saavuttaa onnen hylkäämällä hetkellisesti kaiken muun, eikä sekään näköjään vielä riitä tuon jutun perusteella.

Tuo onnikin on käsitteenä erikoinen. Osalle onni on iloa, osalle se on saavuttamista, kolmannelle se on se että saa olla yksin. Ja jos onnen saavuttaakseni minun pitäisi lukea, lukea, lukea, kunnes pääseen raatamaan vielä lisää vain siksi, että rahaa virtaisi tililleni, ei tuo onni olisi minua varten. 

Onneksi se ei sitä ole, jos en niin tahdo. 

Olipahan outo kirjoitus. Jos saat tuosta jotain irti, niin onnittelen! Koitetaanpa tiivistää vähän tätä julkaisu tahtia, sillä luonnoksia löytyy pilvin pimein, muttei vaan jotenkin nyt saa sitä mieluista lopputulosta.