30.12.2014

Pakkasyö!


Olin viime yönä tulossa kaveriltani kotiinpäin kirpeän pakkasen vallitessa ulkona. Huomasin, että erilaiset valot loistavat kuin pilareina taivaalla. Tuo Haloilmiönä tunnettu valoefekti sai minut kaivamaan kameran vielä esille ja kävin ottamassa muutaman valokuvan, mutteivät ne tietystikkään onnistuneet ollenkaan kun kerrankin kävin kuvaamassa jotakin oikein tarkoituksella. Pakkanen pakotti luovuttamaan 20 minuutin jälkeen.


Yöllä oli käsittämätön tunnelma. Aivan hiljaista, muutamaa autoa lukuunottamatta. Tähdet loistivat kirkkaina ja muutama lentotähtikin näkyi! Sitä rupesikin miettimään kuinka pieniä me täällä olemme, kun katsoi kauas avaruuden ihmeitä.



Kävin tänään myös Helsingissä alennusmyynneissä, katsomassa itselleni uusia kauluspaitoja, mutta eipä mennyt sekään ihan nappiin. Sovitin Dressmannin mallipaitoja ja totesin että S- on parempi, sillä on sopivan tiukka päälläni. No ostin sitten kaksi S- kokoista paitaa, mutta kotiin päästyäni testasin niitä ja eiväthän ne olleet lainkaan samankokoisia kuin se mallipaita. Puristivat ja kiristävät jokapuolelta. Täytyy siis käydä vaihtamassa ne lähipäivinä...

-Sampo-

Joulu on ohi. Miten meni noin niinkuin omasta mielestäsi?






Itse jouluaattoakin on jäljellä vielä yksi tunti. Silti jotenkin se on jo käyty lävitse. Perheessämme suunnitellaan Tapaninpäivän ohjelmaa ja katsotaan telkkaria ihan samanlailla kuin aina ennenkin. En tiedä tarvitseeko joulun ollakaan niin erikoinen päivä sinänsä, mutta kyllä silloin pitäisi onnistua pysähtymään ja nauttimaan niistä hetkistä yhdessä rakkaiden kanssa. Tämän kirjoituksen olisi pitänyt tulla jo vaikka eilen tai aikaisemmin, mutta kirjoitan tästä kuitenkin, toivottavasti se antaa sinulle mahdollisuuden pohtia omaa jouluasi ja muistaa omia rakkaimpiasi.


Itse en todellakaan tykkää jouluvalmisteluista. Tai no hetkelliset euforia tilat ovat oikein mukavia, kuten joulupuun pystytys tänä vuonna. Se kaikki vaiva, kuuset ja lahjat ja kaikki, unohtuu jo seuraavana päivänä unholaan. Kaikki se fyysinen materiaali saa meidät hetkeksi hymyilemään, mutta vain hetkeksi. Pidin aiheesta joulujuhlan puheen koulullamme viime perjantaina. Saatuani tämän kunnian rehtorilta, olin aluksi kauhuissani, mutta istuessani kynän ja paperin kanssa terassilla, tajusin mihin kaikkeen se voi vaikuttaa. Aihetta ei ollut, joten nyt minun täytyi etsiä joulusta jotain täysin omaa. Ja mitä se puhe sitten sisälsi?


Silloin jossain yön pimeydessä tämä tuli mieleen ja olen tätä ajatusta pohtinut ennenkin. Kuinka joulu perinteenä on markkinoitu täysin ja ravaamme alennusmyynneistä toiseen. Itsekkin kävin siellä totta kai, mutta en minä mitään osannut nykyihmiselle sieltä ostaa. Kaikkea meillä on mitä tarvitsemme, emmekä me ainakaan lisää tavaraa tarvitse, mutta läheisyyttä sitäkin enemmän.


Ja kaikilla meillä ei ole niitä läheisiä kenen kanssa olla. Luin puheessani pätkän kirjeestä, jonka isoisoisäni oli sodassa rintamalla jouluaaton. Sotaa ei meillä enää ole esteenä, mutta kiire ja stressi ovat tekosyinä siihen ettemme ehdi taikka jaksa tavata sukulaisiamme. Omista läheisistämme on tullut itsestään selvyyksiä meille, vielä silloin kun he ovat ympärillämme. Saamme heidän kuulumisensa päivittäin puhelimen kautta, joskus jopa suullisestikkin. 

Toivottavasti kaikkien jouluaattoon kuului kuitenkin mahdollisimman paljon läheisiä, sekä läheisyyttä. Antamisen iloa ja yhteishenkeä. Joululahjoja täytyy olla myös! Täytyy vain muistaa, ettei lahja ole aina pelkkä paketti vaan mahdollisesti jotain paljon suurempaa, kuten rakkaan soitto tai pelkkä oven avaus tuntemattomalta. 

Rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa!

-Sampo-

21.12.2014

Joulupuu on rakennettu!


Joulun on jo melkein täällä  ja olen melko varma, että olen nähnyt tänään useammankin tontun pihallamme. Osa niistä vältteli katsekontaktia kun taas osa näytti suorastaan hilpeiltä päästyään kameran eteen. 

Haimme eilen isäni kanssa joulukuusen. Olemme hakeneet sen aina isovanhempien metsästä tai pihalta, johon vaarini on istuttanut kuusia rivistöihin kasvamaan juuri jouluja varten. Jotenkin se oli tänä vuonna pienempi kuin ennen, mutta hei onpa vähemmän koristeltavaa! 

Otimme pikkusiskoni vastaan tämän suuren taiteellisen vastuun ja ilmoitimme tyynesti äidille, että me selviäisimme ja lopputulos tulisi varmasti mielyttämään myös häntä. Isälle vakuutimme ettemme rikkoisi terassia tai kuusen valoja aivan kokonaan.





Meillä tuli Nooran kanssa myös ihan mahtava idea siitä, kuinka voitaisiin ilahduttaa sitten ainakin jouluaattona taloyhtiön pienempiä asukkeja. Vaarini rakenteli muutamia vuosia sitten erikokoisia puisia tonttu-ukkoja ja -akkoja puupölleistä ja pienemmistä palasista ja niitä on meidänkin joulukoriste- kokoelmaan kertynyt  muovikassillinen. Isoimmat noin 60cm korkeita ja pienimmät peukalon mittaisia tappeja. 
Ajateltiin sitten, että ripoteltaisiin niitä sitten ympäri taloyhtiön leikkipihaa ja kukkapenkkeihin, erilaisiin koloihin ja aidan rakoihin. Osan laitoimme jo oman pihamme aidassa roikkuvaan kukkalaatikkoon hymyilevään naapureille. 




Pari tuntia me siinä sitten hääräiltiin  kuusen parissa ja leikkien noilla puisilla tontuilla. Aurinkokin alkoi laskea, kun iskimme töpselin seinään ja valot syttyivät hieman arastellen pitkän tauon jälkeen. Ja itse kuusi. Omasta mielestäni miltei täydellinen, tai no on se täydellinen. Muutenkin tuo meidän lasitettu terassi joka muutama vuosi sitten rakennutettiin on ihan mahtava paikka. Talvisin laittaa lämmityksen päälle ja piiloutuu peiton alle piiloon, kesäisin avaa ovet auki ja laittaa riippukeinun riippumaan katosta ja alkaa nauttimaan kesäpäivästä kavereiden kanssa!





Kolme yötä enään jouluunkin on aikaa! Pitäisi vielä joululahjat ja -kortit valmistaa.....
Onpahan siis jotain tekemistä ennen aattoa :)
-Sampo-

19.12.2014

Ansaittu loma!

Tänään se alkoi. Nimittäin joululoma. Olin jo aivan puhki kaikesta kiireestä ja stressistä. Olin taas lupautunut mukaan aivan liian moneen paikkaan samaan aikaan. Suurimpana tänään vietetty joulujuhla, johon lupasin valmistaa puheen, sekä säestää kitaralla. Kumpaakaan performanssia en ollut ennen taiteillut niinkin suuren yleisön edessä. 

Tuo puheen kirjoittaminen oli kuitenkin yllättävän mukavaa puhaa. Makasin kaksi iltaa joko terassilla, sohvalla tai sängyssä ja mietin mitä syvimpiä ajatuksiani. Koitin saada niitä saaliiksi paperille, siinä monesti onnistuen. Miltei yhtä monta kertaa keskittymiseni saalista kuitenkin herpaantui ja koko teksti katosi paperiklta kumipuruna roskakoriin....
  


Joulujuhlasta kuitenkin selvittiin omasta mielestäni kelvollisesti. En voi valittaa, vaikka minua hieman nolottikin se kaikki jännitys mistä kärsin. Kitaraa soittaessa naamani oli aivan tulipunainen ja käteni hikosivat kuin viimeistä päivää. Puheessa jännitys näkyi todella nopeana lukuvauhtina. Olin varannut itselleni paljon paljon enemmän aikaa, harjoitellessani sitä kotona peilin edessä. Lopun aploodit kuitenkin kruunasivat kaiken vaivan ja pieni hymykin taisi kasvoille ilmestyä. Naurattaa myös edelleen oma reaktioni puheen loppumiseen. Kävelin suoraan kohti ulko-ovea kunnes tajusin, ettei juhla ole vielä ohi:D

Alla näkyvä viiksivallukin pilasi joulukalenterini. Olin saavuttanut eilen jo 8/9 joulupukin kuvaa. Minulta puuttuisi enään se yksi 20000€ voittamisesta. Pikkusiskoni yllyttäessä avasin kiireellä loput luukut ja no voitte arvata mikä oli lopputulos.... 

Hyvää Joulua kuitenkin kaikille! Rentoutukaa!
-Sampo-

13.12.2014

Valkeaan aamuun mä heräsin!

Avaan sälekaihtimet pimeään ja synkkään lauantai aamuun. Siellä sataa vettä, satoi eilenkin ja sataa varmaan tänäänkin.  Mitäs jumalaista tämä nyt oikein on? Onko se... voiko se olla... ONHAN SE! 

Kamera kouraan ja ovesta ulos. Äiti tarjosi aamupalaa, huikkasin takaisin että palaan pian. Maa oli aivan valkoinen, puut olivat aivan valkoiset, kaikki oli aivan valkoista, jopa taivas. Kello oli vasta puoli yhdeksän kun tartuin lapion varteen ja putsasin pihakivetyksemme puhtaaksi ja ehkä hieman tylsäksikin kaiken sen lumen keskelle.

Tallustin lumihangessa johon ei ollut vielä ehtinyt kukaan koskemaan. Ei lumiaura, ei mummot, eikä koirat tai niiden jätökset. Olin aivan yksin tuolla hiljaisuudessa. 












Saa nähdä alkaako se talvi vielä, vai sulaako kaikki tuo kauneus pois. Joulukuuta se piristi kuitenkin ja joulumielikin alkoi jo pikkaisen sykkimään tuolla jossain, kehoni uumenissa.

Kiitos tästä lauantaiaamusta!
-Sampo-