27.6.2014

Maailma muuttuu, vai muuttuuko sittenkään?

Tiistaina eduskunnassa hylättiin kansalaisaloite homoavioliittojen sallimisen puolesta, tätä seurasi kiivas keskustelu sosiaalisessamediassa ja erilaisia uutisointeja päättäjien mielipiteistä. Itselleni kyseisellä päätöksellä ei sinänsä ole mitään merkitystä, eikä suhtautumiseni olekkaan tässä nyt tärkeintä.

Vaan se kuinka asiasta keskusteltiin. Suomessahan yleiseen keskusteluun osallistuvat vain harvat. Suurin osa keskustelee internetissä tai  mökillään hieman humalassa tuttavien ja sukulaisten kanssa mikä on ihan okei, mutta keskustelut sosiaalisessa mediassa ruudun takana ovat naurettavia. Itseasiassa ovat aina olleet puhuttaessa aiheista, jotka jakavat mielipiteitä. Pienet maailman parantajat yrittävät tehdä tästä planeetasta parempaa paikkaa omilla näkemyksillään, mutta mielestäni tulos on päin vastainen. Parantaisivat maailmaa ruudun sillä puolen, mistä tätä viestiäni luet.Tiedän, tämä asia on päivän selvä, olet varmaan  itsekkin sen nähnytja mielipiteesi on varmaan jotakuinkin sama kuin minulla, mutta se häpeän määrä, jota koin lukiessani kommentteja keskiviikkona, loi pakottavan tunteen sanoa asiasta jotain. 

Kaikkihan lähtee jonkun väärin argumentoidusta mielipiteestä, joka joskus voitaisiin tulkita  jopa loukkaukseksi. Tähän joku vastaa provosoituneena ja väittely on valmis. Ei, ei sitä voi kutsua väittelyksi. Pelkkää haukkumista ja raivoamista. Tässä avioliitotasavertaisuus "keskustelussakin" homoteltiin ja vittuiltiin enemmän kuin puhuttiin aiheesta. Ja mielestäni pahimpia näissä keskusteluissa eivät ole ääripää mielipiteiden esittäjät, vaan nämä jotka tulevat mukaan kaikkitietävän Jumalan varmuudella haukkumaan julkaisun tai mielipiteen kirjoittajaa. He eivät kerro näkemyksiään, vain kertovat kuinka idiootteja keskustelijat ovat ja osa mainitsee kuinka hyvää viihdettä he sillä hetkellä lukevat. 

Sosiaalinen media on loistava tapa luoda ja ylläpitää keskustelua maailman asioista niin läheltä kuin kaukaa. Mutta samalla vaikeaa, toisaalta helppoa. Ei tarvitse nähdä muita, kirjoitat jotain puolianonyymina, jos kirjoitat väärin tai sinua haukutaan, poistat kommentin.

Tämä on se asia mikä eniten kyrsii. Miksi se on niin vaikeaa keskustella järkevästi, miksi se on vaikeaa olla haukkumatta muita, niin koneella kuin kasvotusten. Tai no emme me uskalla kasvotusten jakaa omia mielipiteitämme, kaikki on ihan sama ja päätöksen tekoon osallistuvat harvat ja valitut. Ja he ovat niitä ketkä eivät puhu netissä, mikä on ihan ymmärrettävää, en minä ainakaan haluaisi keskustella, jos keskustelu on sen tasoista mitä on. "Suomalaiset ovat hiljaisia"-väite pitää paikkaansa, sillä emme me puhu tai varsinkaan tuo omia mielipiteitämme esiin, paitsi siellä netissä, mutta sehän on vain Internet. Osa loukkaantuu, mutta osa pitää itseään jumalina. Miettikää mitä kirjoitatte tänne, miettikää millaisen kuvan se teistä antaa. Trollit ovat sitten oma lukunsa, en edes vaivaudu.

Ironista että kirjoitan negatiivisesti heistä jotka kirjoittavat negatiivisesti muista. Kirjoitin siis oikeastaan itsestäni.

PS. Älä sinä nyt provosoidu tästä tekstistä, mutta mielipiteitä saa ja pitääkin esittää!

Itse lähden huomenna mökille Tammisaareen! Kuulumisia sieltä joskus ja sitten seuraakin viimeinen rippileirini isosena!


17.6.2014

Vain elämää, ei kun fudista!

Kesälomaa nyt kulunut kaksi todella nopeaa viikkoa! Ah tämä on mukavaa, ainut että tällä vauhdilla se on ohi taas ennen kuin huomaan.  Koulu loppui hyvissä tunnelmissa. Lauantain vietin ystävieni kanssa isovanhempieni mökillä, jossa olimme nyt toista vuotta peräkkäin. Pidän siitä, että saan tarjota ystävilleni jotain yhteistä ja muistettavaa. Ei alkoholia, ei missään nimessä, vaan jotain unohtumatonta ja positiivista yhdessä oloa. Itselläni oli älyttömän kivaa, toivottavasti muillakin, sää ei ollut paras mahdollinen, mutta sille ei voi mittään. 

Jalkapallon parissa pyörii elämäni nykyään aivan täysin! Kesätöinä ohjaan, valmennan, tuomaroin, katson ja pelaan jalkapalloa. Jalkapallo maailman suurin urheilulaji, liikuttaa tänä kesänäkin koko maailmaa, niin Brasiliassa, television ääressä, kuin Klaukkalan pelikentilläkin.

Kesätöiden suhteen otin rennosti koko kevään. Työni on mielestäni koulusta ja siinä on ihan tarpeeksi ylimääräistä puurtamista muutenkin puheenjohtajana sun muina rooleina ja Kiinan matkakin aiheutti viikon jälkeenjäännin opinnoissa. Kuitenkin! Sain kesän PARHAAN työn tälle kesälle, ikään kuin vahingossa. Oma seurani NJS järjestää joka kesä viikon jalkapallokouluja, joihin pääsin vetäjäksi! 02-07 syntyneet lapset nauttimassa kesästä kavereiden kanssa pelaten palloa. Olen aina tykännyt leikkiä ja pelailla lasten kanssa. Se sponttaanisuus ja iloisuus mikä niistä pienistä kasvoista näkyy. Ei huolia sodista, ei paineita omasta itsestään tai omasta tulevaisuudesta. Elävät niin sanotusti hetkessä. 

Oli hienoa olla roolimallina kahden viikon ajan noin 80 lapselle. En tiedä olinko hyvä roolimalli, mutta ainakin lapset tuntuivat pitävän minusta. Jos sinulta kysytään päivän päätteksi, "Kai sä valmennat meitä huomennakin?" ei siinä voi kun hymyillä ja todeta että jotain on tehty oikein. Oli itkuakin, totta kai, mutta maaginen puhallus tai loraus vesipullosta  oli usein pelastus kaikkeen. 

Leirin lisäksi sopimuksen 60 tunnin täyttämiseksi lupauduin Nappulaliigan "valmentamaan" apuvalmentajaksi. Yhtäkkiä sain viestin NJS:n toimistolta ja nyt oma joukkueeni NJS pojat 09 ManU on osa viikottaista ohjelmaani ainakin tämän kesän. 09 syntyneet! 4-5 vuotiaita! Eihän siinä nyt jalkapallosta vielä kauehammin puhuta, eikä se ole sitä nähnytkään. Mutta tuo noin kymmenen pojan porukka, joka keskiviikkoisin kokoontuu kentälle kuuntelemaan minua ja pitämään tunnin ajan hauskaa pallon kanssa ja ilman. Leikit, pelit, valmentajan kiusaaminen, aurinko, kaverit. Hauskaa puuhaa!
Yllä oleva video on poikien ensimmäisestä ottelusta koskaan :)!
Jottei futista olisi elämässä liian vähää urani tuomarina alkoi pari viikkoa sitten junnujen turnauksessa. Lauantaina 9 peliä, aamusta iltapäivään. Ja jälleen pääsen, katselemaan lasten iloa ja pelailua. Tuomarista nyt ei koskaan kukaan taida pitää, mutta kehut vanhemmilta lämmittivät ja hymyilyttivät. Turnaukset olivat lapsena jalkapalloilun kohokohta. Niissä on vain se taika ja yhteishenki. Makkara ja pyttipannu. Hesa Cup oli kaikkein suurin ja hienoin. On edelleen, ehkä minunkin 09 pojat joskus pääsemme kokemaan sen.
Kuva jo toukokuulta, jolloin olin toisessa turnauksessa! Elämäni eka peli tuomarina/pelinohjaajana.

Leiri loppui, valmennus kesätauolla ja A-poikien sarja loppui. Muiden loppuessa, yksi alkaa, yksi ylitse muiden. Jalkapallon MM-kisat pamahtivat samba rytmein torstaina käyntiin ja nytkin kirjoitan samalla kun Ghana ja USA kamppailevat avausotteluissaan kunniasta ja maineesta. Kerran neljässä vuodessa kaveriporukkamme vetäytyy sisälle katsomaan jalkapalloa. Nyt varsinkin kun pelit ovat öisin, joutuu päivät nukkumaan. Täytyy järjestää kisastudiota joku päivä, kun säät sen sallivat!!

Juhannus on edessä ja sitä seuraakin jälleen rippileiri! Palaillaan!
Nauttikaa, rauhoittukaa ja katsokaa jalkapalloa!