Sweet Home! (10. päivä ja viimeinen samalla)

Laukut bussiin. Laskenta. Kyllä kaikki kyydissä. Sade piiskaa ikkunaa, salamat välähtelevät kattojen yllä.

Myrsky saattelee meitä kohti Shanghain lentokenttää. 

Turvatarkastukset sun muut jälleen kerran. Todella tarkkaa ollaan siinä mitä ruumaan menee. Sytkärit, paristot ja muut tuotteet otettava pois läpivalaisun jälkeen takahuoneessa.

Koneessa jälleen valtavasti paikkoja rinnakkain ja peräkkäin. Tällä kertaa katsoin jopa kaksi elokuvaa, mikä on mielestäni paljon, enkä kyllä enempää olisi jaksanut. Koska Shanghai sijaitsee 1500 km Pekingistä etelään, kwati lento myös Suomeen kauemmin. 10 tuntia istumista paikallaan. Tuskaa.

Saavuimme Helsinki-Vantaalle iltapäivä kolmelta. Heti koneestani ulos päästyäni lähdin niin nopeasti kuin mahdollista kohti laukkujen palautusta. Sellaista helpotusta ja onnea en ole koskaan kokenut. Pelko oli piinannut minua keskiviikosta lähtien, kun sain allergiakohtauksen. NYT olin kotona, turvallisesti, hengissä, kokenut elämäni tähän mennessä suurimman ja hienoimman matkan maailman toisella puolen ja ehkä jopa hieman sitä kauempana.

Astuin ulos lentokentän liukuovista aulaan, jossa kaikkien vanhemmat odottivat nuoriaan. Äitini oli jo keskiviikkona laittanut tekstiviestiä ja ollut selkeästi todella huolissaan. Se tunne, se tunne kun näet huojentuneet, onnelliset vanhemmat odottamassa sinua kyyneleet silmissään ja hymy kasvoillaan on jotain uskomatonta. 

Tähän päättyi minun matkani Kiinassa. Matka jatkuu kuitenkin päässäni vielä vuosia ja nautin silloin ja nautin nytkin joka sekunnista minkä koin, näin, kuulin ja maistoin siellä. Kiitos matkaseuralle, koululle ja 

erityisesti vanhemmilleni, jotka päästivät ja kustansivat tuon kokemuksen.

KIITOS!