Saksan-tunti, vaikeita lauseita, en tiedä tuota sanaa. Otan puhelimen esiin ja katson sanakirjasta vastauksen. Kaupan urheiluväline alennuksessa!! Tarkistanpa hinnan laskimella. Entäpä mikä täthtikuvio tuo tuolla oikein on kysyy sisko, puhelin kertoo senkin.
Varsinkin puhelinten kehitys viime aikoina on ollut käsittämätöntä, kaiken ne mahdollistavat. Helpottavat elämää, monissa asioissa. Ja voihan niillä siis edelleen soittaa ja laittaa viestiä toisille, jälkimmäistä varsinkin. Onko puhelimesta tulossa kuitenkin liian suuri osa meitä?
Istun jälleen koulussa ja katson ympärilleni, monenlaista härveliä pöydillä, osa käytössä ja osa ei. Itse säilytän puhelinta suurimman osan ajasta lokerossa, muutamia poikkeus tunteja lukuunottamatta. Mutta miksi sen puhelimen täytyy olla koko ajan siinä käsissä? Eikö ne kaverit odota, jäänkö minä nyt ulos porukasta, jos en ole instagramissa, facebookissa tai whatsappissa. Kyseiset sovellukset ovat mielestäni hyviä, mutta jos niiden käyttö ylittää kohtuuden ja tapahtuu aivan väärissä tilanteissa on se mielestäni jo pelottavaa.
Osaammeko olla enää sosiaalisia, soitammeko me enää koskaan toisillemme? Entä jos joku ei vastaa puhelimeen, ignoorako hän minut tahallaan vai onko hän treeneissä, no ensimmäinen varmaan.
Tänään oli myös koululamme Itsenäisyyspäivänjuhla ja seuratessani kanssa opiskelijoita, on todettava että, kunnioitus esiintyjiä kohtaan on melko vähäistä, jos puhelin on kourassa esitysten ajan. Varsinkin kun tänään meille oli siunattu puhujaksi SOTAVETERAANI! .
Ja en nyt tässä avautumisessa meinaa, että en itse käyttäisi liikaa puhelinta. Käytän ja aivan väärissä paikoissa, mutta ongelman ratkaisun ensimmäinen vaihe on sen löytäminen ja myöntäminen, niinkuin sanonta sanoo...
Seuraavassa videossa yhdysvaltalaisnuoret kertovat, miten puhelin heidän elämässään näkyy. Katsoessani ekaa kertaa tuon itkin ja nauroin samaan aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti