Joululoma!

Ei kyllä siltä tunnu, ikävä kyllä. Ajatuskin siitä, että jouluaatto on jo ensi tiistaina naurattaa. Sää on kuin lokakuussa, koulu jatkui normaalisti aina viimeisiin tunteihin asti, eikä joulu nyt muutenkaan ole näkynyt kuin kuukausi sitten ilmestyneessä lelu-kataloogissa. Ikävä kyllä tänäkään vuonna ei sieltä mitään kinuamisen arvoista löytynyt, niinkuin nyt on tupannut jo muutaman vuoden olemaan, mistä lie johtunee....

Tänä vuonna olen tehnyt ensimmäistä kertaa varmaan elämässä, muille jotain korttia tai lahjaa. Kai se lahjojen saamisen halu täytyy antamisella korvata. Tämän on korvannut joulukorttien teko, uusi ihmeellinen obsessioni ja ajanviettotapani.Tänäänkin jo muutama tunti tässä pöydän ääressä häärätessä on mennyt. o.O. Että jos sinun postilaattikkoosi ilmestyy outo paperiliuska, josta ei saa mitään selvää, niin se on varmaan minulta. 

Joulun vietän kotona perheen kesken. Sekin on  jotain aivan uutta. Isovanhempani, joiden luona yleensä olemme joulun viettäneet, muuttivat ja halusivat olla joulunajan kaksin uudessa asunnossaan. Onneksi äiti osaa tehdä hyvää ruokaa. Mutta tuleeko tästä joulusta muuten yhtään mitään?

No tulee tulee! Odotan innolla joulua ja lomaa. Saa ottaa aivan rauhassa ja olla vaikka ihan hiljaa, mennä ulos(jos sää sen sallii) kavereiden kanssa ja tuleehan se uusi vuosikin kohta. Mutta mutta nyt on aika tyhjää kaikki, eikä ole juuri mitä kertoisin enempää. Jalkapallo treenitkin jatkuvat vasta tammikuun puolenvälin jälkeen. Paitsi hei elämäni toinen 10!!! Maantiedosta!! 

Mutta toivotan kaikille hyvää joulua ja lomaa samalla!

Tekniikan ihmeet...

Saksan-tunti, vaikeita lauseita, en tiedä tuota sanaa. Otan puhelimen esiin ja katson sanakirjasta vastauksen. Kaupan urheiluväline alennuksessa!! Tarkistanpa hinnan laskimella. Entäpä mikä täthtikuvio tuo tuolla oikein on kysyy sisko, puhelin kertoo senkin.

Varsinkin puhelinten kehitys viime aikoina on ollut käsittämätöntä, kaiken ne mahdollistavat. Helpottavat elämää, monissa asioissa. Ja voihan niillä siis edelleen soittaa ja laittaa viestiä toisille, jälkimmäistä varsinkin. Onko puhelimesta tulossa kuitenkin liian suuri osa meitä?

Istun jälleen koulussa ja katson ympärilleni, monenlaista härveliä pöydillä, osa käytössä ja osa ei. Itse säilytän puhelinta suurimman osan ajasta lokerossa, muutamia poikkeus tunteja lukuunottamatta. Mutta miksi sen puhelimen täytyy olla koko ajan siinä käsissä? Eikö ne kaverit odota, jäänkö minä nyt ulos porukasta, jos en ole instagramissa, facebookissa tai whatsappissa. Kyseiset sovellukset ovat mielestäni hyviä, mutta jos niiden käyttö ylittää kohtuuden ja tapahtuu aivan väärissä tilanteissa on se mielestäni jo pelottavaa.
Osaammeko olla enää sosiaalisia, soitammeko me enää koskaan toisillemme? Entä jos joku ei vastaa puhelimeen, ignoorako hän minut tahallaan vai onko hän treeneissä, no ensimmäinen varmaan.

Tänään oli myös koululamme Itsenäisyyspäivänjuhla ja seuratessani kanssa opiskelijoita, on todettava että, kunnioitus esiintyjiä kohtaan on melko vähäistä, jos puhelin on kourassa esitysten ajan. Varsinkin kun tänään meille oli siunattu puhujaksi SOTAVETERAANI! .

Ja en nyt tässä avautumisessa meinaa, että en itse käyttäisi liikaa puhelinta. Käytän ja aivan väärissä paikoissa, mutta ongelman ratkaisun ensimmäinen vaihe on sen löytäminen ja myöntäminen, niinkuin sanonta sanoo...

Seuraavassa videossa yhdysvaltalaisnuoret kertovat, miten puhelin heidän elämässään näkyy. Katsoessani ekaa kertaa tuon itkin ja nauroin samaan aikaan.

Video(Youtube)

London

Jälleen sataa. Satanut kohta jo kohta kaksi viikkoa putkeen... Koeviikkokin painaa päälle. Ja kaiken ne kieltävät, Muumit ja Pokemonin, seuraavana joulutortut. Saa nähdä milloin ulkona leikkiminen kielletään.
En ihmettelisi, sillä aiheuttahaan tuo sää masennusta ja surua jokaisessa pienessä lapsukaisessa, pyytäisin siis teitä psykologit asettamaan ikärajat myös ulkona liikkumiseen!

Mutta kaamosmasennuksesta iloisempiin aiheisiin! Syyslomalla kävin jo 14. maailman valtiossa!Enään 182 maata jäljellä ja onneksi niin sillä olisihan se kurjaa jos 17-vuotiaana olisi kaiken nähnyt. Mutta siis syysloman vietin Lontoossa, niinkuin moni muukin suomalainen tänä vuonna.

Lontoo on hieno kaupunki, se ihmisten määrä on aivan käsittämätön. Aamuisin metrot ja kadut olivat rauhallisempia, mutta kun kello tuli viisi iltapäivällä, vyöryi kaduille ihmisiä joka nurkasta ja kolosta. Kaupat olivat täynnä ihmisiä, metroon sai änkeä sekaan, autoja, takseja ja busseja tiet täynnä. Hälinää, meteliä, kiireisiä ihmisiä puvut ja jakkutakit yllä jokapuolella. Hieno kaupunkihan Lontookin on, mutta hieman harmaa ja ankea eli englantilainen.

Mutta niin, hotellimme oli aivan ydinkeskustassa. Kiersimme viiden päivän aikana totta kai kaikki pakolliset nähtävyydet Big Ben, Tower Bridge jne. Tuli sitä kaupoissakin pyörittyä hieman, mutta ei, ei ne oikein ole mua varten.

Ruuassa ei ollut valittamista! Ruokapaikoistakaan ei
todellakaan ollut pulaa.

Tower Bridge

Piccadilly Circus

Musikaalit! Niistähän Lontoo on kuuluisa. Torstai iltana kävimme Disneyn Leijonakuningas-musikaalissa ja olihan se hieman laadukkaampaa ja suurempaa kuin täällä Suomessa. Jopa minä nautin.

Nyt koeviikkoon valmistautumista, saa nähdä miten menee....

Tästä se lähtee...

"Jassoo se on kello jo kaksitoista, vois käydä tietty nukkuu. Selataan nyt kuitenki vielä kerran facebook läpi.... Kappas blogi!.......... Hmmm pitäisköhän itekki tehä semmone?? Njääh tai no miksei, no mietin uudestaan huomenna."

Ja nyt pari viikkoa myöhemmin kirjoitan tätä ensimmäistä julkaisua!

Kaipa voisin kertoa jotain itsestäni tähän alkuun. Olen siis 17-vuotias nuori miehen alku, joka pitää urheilusta, matkailusta ja aika monesta muustakin asiasta, en oikein itsekkään tiedä että mistä kaikesta. Pelaan siis jalkapalloa kymmenettä vuotta nyt, mitä ei kyllä taitotasoon verrattuna uskoisi...(sen verran kehno ;D) Koripalloa pelasin 5 vuotta ja jääkiekkoakin joskus pienempänä, mutta sitä nykyään vain omatoimisesti ulkona talvisin. Kitarakin löytyy ja sitä olen nyt vuoden soitellut/rämpyttänyt, mutta musikaalisuutta minusta ei löydä edes etsimällä. Muuten kuuntelen musiikkia paljon.

Kuulun myös varmaan siihen harvaan joukkoon nuoria, jotka nauttivat mökkeilystä ja hiljaisuudesta. Kesäpäivä, hiljaisuus, aurinko ja olet vaikka kalassa mökki järvellä tai ajat lähisaareen viettämään päivää ja istumaan.

Matkailen myös paljon omasta mielestäni, joten matkailu aiheisia tekstejä ja kuvia tulen varmastikkin julkaisemaan. Esimerkkeinä tuleva Kiinan matka huhtikuussa ainakin! 

Lontoo syyslomalta

Milanista toukokuulta

Suurin osa kuitenkin kirjoituksista tulee olemaan jotain ihmeellistä mitä lie luokittelematonta pohdintaa elämää syvemmistä asioista. Alku voi olla hieman hankalaa, mutta eiköhän tätäkin opi joku päivä käyttämään.....